RÖYHKEIN PALVELIJANNE ESITTÄYTYY

Tex Willer on ilmestynyt Suomessa jo vuodesta 1953. Numeroita on siinä ajassa ilmestynyt noin 750, joten Texin lukijakuntaan mahtuu jos jonkinlaista vipeltäjää. Joku saattaa lukea lehteä, mutta heittää numerot sen jälkeen paperinkeräykseen. Joku toinen taas innostuu lehdestä niin fanaattisesti, että kerää kokoelmaansa kaikki Suomessa koskaan julkaistut numerot, hankkii käsiinsä jopa kaikki Italiassa julkaistut alkukieliset tarinat ja opettelee niitä varten vielä italian-kielen sekä rupeaa eräänä sateisena kesäpäivänä nikkaroimaan nettisivua uhraten sille koko kesälomansa.

Tämä nettisivu on pelkästään yhden miehen, eli allekirjoittaneen, sairaan mielikuvituksen tuotetta. Koska teitä lukijoita ei kuitenkaan kiinnosta muut tylsät harrastukseni, kuten vanhojen peliautomaattien kerääminen, huvipuistoissa palloilu, Drive-In teatterit tai vanhoissa hylätyissä, pilkkopimeissä rautatietunneleissa seikkailu, niin keskityn siis pelkästään Texin keräilyhistoriaan:

Itse asiassa olen jo toisen polven Tex Willer-fani. Oma isäni osti Texejä jo 50-luvulla, heti kun niitä alkoi ilmestymään. Näitä numeroita luettiin pitkään ja hartaasti mummolareissulla, mutta valitettavasti suurin osa niistä hävisi ajan myötä. Vain muutama on säilynyt kokoelmaani asti.

Vaikka aloin isojakin Tex-lehtiä lukemaan jo vuodesta -74, niin varsinaisen keräämisen aloitin vasta vuoden -78 ja -79 paikkeilla. Ensimmäiset numeroni olivat 5/76 ja 6/76. Tätini oli saanut nämä lehdet käytyään tutustumassa Tampereen arpatehtaan painoon. Koska kaksi peräkkäistä lehteä on jo selvä kokoelma, niin päätin kerätä lisää.

Keräysuran aluksi aloin ostamaan lehtiä divareista, lähinnä Jyväskylän seudulta. Alkuun kerääminen oli niin helppoa, että jokaisella reissulla löysi puuttuvia numeroita. Lopulta niitä löytyi enää yksi tai kaksi kappaletta etsintäkertaa kohden. Jokainen huhu uudesta lupaavasta divarista käytiin tarkistamassa, ja jotkut tuottivat positiivisen yllätyksen, eli muutaman kappaleen vanhoja numeroita, joka tarkoitti tuolloin vuosien 72...74 numeroita. Ensimmäistä vuosikertaa oli jo tuolloin vaikea löytää, mutta silloin tällöin niitäkin putkahti esille.

Vuonna -81 eksyin Helsingissä erääseen divariin, josta löytyi melkoinen nivaska kapeita 50-luvun Texejä, eli juuri niitä samoja nostalgisia lehtiä, joita luettiin mummolassa. Plarasin numerot läpi, ja divarin pitäjä kysyi, montako haluan. Vastasin, että kaikki. Siitä alkoi myös ns. liuska-Texien keräily. Veljeni tosin sanoi, että en tule ikinä saamaan niitä kaikkia...

Tämä kuitenkin antoi itse eräänä jouluna lahjan, joka on ehkä kaikkien aikojen vaikeimmin saatava Tex, eli numero 1/1971. Lehden tämä oli saanut kylkiäisenä antikvariaatista ostaessaan jättipinon 50-luvun Aku Ankkoja. Vaikka puuttuvia numeroita ei enää pitkään aikaan saanutkaan muualta kuin isojen kaupunkien antikvariaateista, niin uskomattomin löytö tehtiin kuitenkin Saarijärvellä 80-luvun puolivälissä. Siellä eräs divarinpitäjä oli löytänyt numerot 2/71...6/71, ja aikoi ryhtyä vuokraamaan nivaskaa keräilijöiden luettavaksi! Ison setelinipun avulla tehty suostuttelu sai miehen kuitenkin muuttamaan mieltään, joten lehdet vaihtoivat omistajaa. Yksi puuttuva vuoden 1973 lehti löytyi jopa naapurin pikkupojan lelulaatikosta. Tällöin kokoelmastani puuttui enää puolikas numerosta 5/1974. Tuokin puute korjaantui ennen pitkää.

Jos joku yksittäinen henkilö ansaitsee kunnian ja suurkiitoksen kokoelmani kartuttamisessa, niin tämä yksi on ilman epäilystä Raimo Aarnisalo, jolla oli Kulku-Katin antikvariaattinsa Läntisellä Brahenkadulla Helsingissä. Onpa liike muuten siellä vielä tänäkin päivänä. Jostain tiskin alta tämä vaan kaivoi uskomattomalla tavalla vaikeasti löydettäviä, lähes mahdottomia, numeroita. Kiitokset lankeavat ilman muuta myös Juha Aarnisalolle, joka jatkaa isänsä antikvariaattia nimellä Kulku-Katin Poika. Muun muassa viimeinen kokoelmistani puuttuva iso Tex on "kissalta" peräisin, sekä iso läjä 50-luvun Texejä. Eräänä kauniina päivänä sain käteeni viimein ensimmäisen koskaan ilmestyneen Tex Willer-lehden, eli numeron 1/1953. Vähän aikaa ällisteltyäni tajusin, että kokoelmani on nyt täydellinen.

Oli siis uusien haasteiden aika. Tiesin, että Tex oli Italiasta peräisin, mutta kenelläkään ei ollut mitään aavistusta, missä muodossa lehti ilmestyy. Niinpä soitin vuonna -91 Semicin toimistoon, ja kysyin italialaisen julkaisijan yhteystiedot. Lähetin telefaksin Milanoon, ja kyselin, onko numeroita saatavilla kauas pohjolaan asti. Olihan niitä, paluupostissa tuli lista, jossa oli kaupan yli 300 numeroa. Olin hieman epäilevällä kannalla, koska listan mukaan saatavana oli kaikki koskaan julkaistut numerot. Miten ensimmäisiä numeroita muka saisi Italiasta sen helpommin kuin Suomesta?

Teinkin koetilauksen, selvittääkseni myöskin sen, pystyisinkö oppimaan lukemaan italiaa. Lehdet tulivat, ja kyllä vaan niin kävi, että saatavana oli myös ensimmäisiä seikkailuja. Syy tähän oli se, että Italiassa vanhojakin numeroita painetaan uudestaan aina muutaman vuoden välein. Italianopiskelu tapahtui siten, että ostin sanakirjan, ja avasin seikkailun "Käärmeen merkki" sekä suomeksi, että alkukielellä. Aloin opettelemaan uusia sanoja sitä mukaa, kun niitä tuli vastaan. Tein jopa tietokoneohjelman, joka kuulusteli uudet sanat jokaisen luetun sivun jälkeen. Alku oli hankalaa, mutta pian huomasin, että pysyin tapahtumista jyvällä ilman sanakirjan apua. Tosin täytyy totuuden nimessä tunnustaa, että Tex lukee varmasti nopeammin jopa Pat MacRyanin kirjoittamia kirjeitä kuin meikäläinen lukee italiaa.

Kun homma lähti näin mukavasti käyntiin, niin päätin hankkia myös kaikki Italo-numerot. Kaikkia ei tarvinnut edes tilata saapasmaasta, sillä Aarnisalon aarrearkusta löytyi taas monta muovikassillista lehtiä suoraan kokoelmaan.

Kun huomasin omistavani täydellisen kokoelman sekä suomeksi että italiaksi, ja tietomäärä oli muutenkin karttunut epäilemättä keskivertolukijaa enemmän, niin päätin tehdä kattavat tilastot sun muut ja julkaista tiedot kirjana. Suunnitelma jäi toteuttamatta lähinnä työkiireiden takia, mutta vuosia myöhemmin huomasin, että Internet on oiva paikka vastaavan tekstin julkaisemiseen. Olihan suuri osa kirjoituksista tehty jo valmiiksi.

Niinpä kaivoin naftaliinista vanhat DOS-pohjaiset tietokantaohjelmat, kuten Database kolmosen. Pienellä modifioinnilla ne suostuivat jopa tulostamaan tiedostoja suoraan HTML-muodossa, vaikka softa on tehty 80-luvun puolivälissä, jolloin Internet oli harvojen huvia. Kuka sanoo, että aina tarvitaan uusin prosessori ja viimeisin softaversio? Myös muu teksti on tehty Notepadillä, jota parempaa HTML-editoria ei ole olemassakaan.

Tämä website on siis tehty teidän tuhansien Tex Willer-fanien iloksi. Pankaa palautetta tulemaan oheiseen osoitteeseen, sitä on aina mukava saada. Ne voivat olla ruusuja tai risuja, tai ehkäpä parannusehdotuksia sivujen sisältöön. Myös virhehuomioita otetaan ilomielin vastaan. Olen varma, että tilastoihin on jäänyt monta bugia korjattavaksi.

Terveisin,
Lauri Vartiainen

Since 1965