EUROPEAN COASTER CLUBIN VIERAILU LINNANMÄELLÄ 19.7.03 |
Euroopan suurin huvipuistoihin keskittynyt kerho, European Coaster Club (ECC) vieraili jälleen maassamme osana Skandinavian kiertuetta. Pääasiassa kerho on keskittynyt vuoristoratoihin, mutta asiantuntemusta sillä löytyy käytännössä mistä tahansa huvipuistoalan osasta. Voisi veikata, ettei maailmassa ole yhtään sellaista huvipuistoa tai vuoristorataa, jossa joku kerhon jäsenistä ei olisi käynyt. Kokeneimmilla jäsenillä on ajokokemusta lähes tuhannesta eri vuoristoradasta, joten kerhon harrastuspohjasta huolimatta sillä on erittäin paljon vaikutusvaltaa sekä laitevalmistajien, että -omistajien keskuudessa.
Ensimmäisen kerran ECC vieraili maassamme tasan kaksi vuotta sitten. Myös silloin kyseessä oli Pohjoismaiden kiertue, joka oli sen vuoden pisin kerhon järjestämä retki. Retki oli kerholaisille unohtumaton kokemus, joten se päätettiin uusia poikkeuksellisesti jo nyt. Luonnollisesti lisähoukuttimena oli tukku uusia mielenkiintoisia ratoja, kuten esimerkiksi Balder Lisebergissä, Ruotsissa, ja Half Pipe Tampereella.
Matkalle osallistui noin 60 jäsentä, joista vajaa 20 oli saapunut Amerikasta saakka. Suunnilleen kolmannes porukasta oli mukana myös ensimmäisellä reissulla kaksi vuotta sitten. Tämän vuoden kiertueohjelma oli seuraavanlainen:
Kello 18:00 alkoi sitten bussimatka kohti Tamperetta, jossa oli yllätysohjelmaa, eli pari tuntia Tornadon ja Half-Pipen parissa. Varsinaisesti niihin tutustuttiin Sunnuntaina, mutta valitettavasti lento kotiin lähti sen verran aikaisin, että bussimatka takaisin etelään alkoi jo ennen kello kahta. Joka tapauksessa Tornado, HP ja Jet Star saivat varauksetonta kehua. Moni piti Tornadoa Skandinavian parhaana teräs-vuoristoratana. Puuratojen valtikka sen sijaan meni Lisebergin upouudelle Balder-radalle, jota on jopa kehuttu maailman parhaaksi puu-vuoristoradaksi.
Yksi kerholaisista ei saanut Pohjolan puistoista vielä kahdeksan paikankaan jälkeen tarpeekseen, vaan halusi nähdä vielä Tykkimäen. Kouvolan ekskursio olikin vuorossa sitten maanantaina, ja ansaittuja kehuja sai Tykkimäkikin monista klassikkolaitteistaan. Uusi kummitusjuna ja Yllätysten Talo saivat yhden fanin lisää, mikä on hyvä suositus nimenomaan kummitusjuniin ja hupitaloihin erikoistuneelta Britiltä. Maanantain hurjin laite sen sijaan löytyi Tykkimäen parkkipaikalta. Se oli allekirjoittaneen puhkiruostunut ja läpimätä Hiace, joka kulki mainiosti vielä tämänkin reissun...
Ensimmäisestä ECC reissusta voit lukea lisää painamalla tästä. Lue myös kerhon oma matkaraportti koko reissusta kuvineen sekä puistokohtaisine kommentteineen osoitteessa www.coasterclub.org
Vieraat otti vastaan Linnanmäen toimitusjohtaja Risto Räikkönen...
Bussilastillinen väsyneitä matkalaisia laahusti
mäkeä ylös Lauantai-aamuna. Pitkä reissu alkoi
jo painaa jaloissa, mutta porttien läpi kuljettuaan porukka oli äkkiä
kuin uudesti syntynyt ja täynnä intoa.
...joka johdatti porukan suoraan Vuoristoradalle ja kaikkien
yllätykseksi hyppäsi itse jarrumieheksi.
Vastaavaa tuskin voisi tapahtua missään muualla maailman huvipuistoista.
Pelin henki oli Exclusive Ride Session, eli
ECC sai Vuoristoradan käyttöönsä tunniksi ennen puiston aukeamista.
Junista kolme oli käytössä, ja ne ajoivat lähes tauotta.
Koska Linnanmäen Vuoristoradassa ei ole lainkaan kiskojen
alapuolella kulkevia apupyöriä, se luokitellaan tekniikkansa puolesta
ns. maisemaradaksi (Scenic Railway). Apupyörien tarkoituksena on lukita
juna kiskoihin, jottei se lähtisi lentoon hyppyreissä ja kaarteissa.
Linnanmäellä samasta asiasta huolehtivat jarrumiehet. Maisemarata-nimitys
tulee siitä, että 1900-luvun alkupuoliskolla tällaiset radat yleensä
koristeltiin kauttaaltaan. Koko rata saattoi kaukaa katsottuna näyttää
esimerkiksi lumihuippuiselta vuorelta. Epäilemättä juuri tästä syystä
kyseisiä ratoja alettiin kutsua Pohjoismaissa nimellä "bergbanan", joka sitten
käännettiin kotoiseen muotoon vuoristorata.
Koko maailmassa on jäljellä enää yhdeksän
vastaavalla tekniikalla tehtyä rataa, ja Linnanmäen rata on niistä
viimeisin (1951). Kaikki muut ovat jo kadonneet, joten nämä viimeiset ovat
harrastajien vaalimia aarteita. Esimerkiksi Amerikassa vastaavia ei ole enää
lainkaan, joten sielläpäin maailmaa ei pääse lankaan jarrumiesten kyyditettäväksi.
Muut radat ovat:
Tivolin, Bakkenin ja Linnanmäen radat ovat keskenään
lähes identtisiä, varsinkin kaksi viimeksimainittua. Se johtuu samasta rakentajasta,
eli tanskalaisherrasta nimeltään Waldemar Lebech. Bakkenin rata on kuulemma
kaikein nopein, mutta tämä seikka johtuu täysin jarrumiehestä. Esimerkiksi
yksi mukana ollut amerikkalaismies oli sitä mieltä, että nopein rata
löytyy Linnanmäellä.
Ensimmäisellä kerralla mukana olleet muistelivat vieläkin, että edellinen
Linnanmäen vierailu oli paras kerhon saama vastaanotto kautta aikojen
(ERS kaikissa radoissa, hyvä ruokailu, oheismateriaali sekä Kalle Justanderin
mielenkiintoinen puistoesittely). Särkänniemi ja Näsinneula sai puolestaan kaikkien
aikojen parhaan kerhon kokeman ruokailun tittelin kaksi vuotta sitten, ja legenda siitä kiertää
vieläkin kerholaisten keskuudessa.
Kuten kaksi vuotta sitten, Skandinavian ja Suomen radat
sekä huvipuistot saivat varauksetonta kehuskelua. Eräät amerikkalaiset
olivat jopa sitä mieltä, että maailman parhaat huvipuistot löytyvät juuri
Pohjoismaista. Tämä kommentti on napattu heidän keskenäisistä keskustelustaan,
joten siinä ei ole tippaakaan vieraskoreutta mukana.
Mikä sitten tekee heidän mielestään täkäläiset puistot
niin houkutteleviksi? Esiin tuli mm. seuraavia seikkoja: Täkäläiset puistot
ovat aitoja, perinteitä vaalivia huvipuistoja, eikä muovinmakuisia teemapuistoja
loputtomine sarjakuvahahmoineen. Ne ovat ulkoasultaan kauniita.
Henkilökunta on ystävällistä. Asiakkaita ei
kohdella kuin karjaa, eikä paimenneta lakimiesten pelossa kuin keskenkasvuisia.
Ravintoloissa on mahdollista syödä oikeilla veitsillä ja haarukoilla, eikä
muovisilla kertakäyttöastioilla. Hintataso on paljon edullisempi kuin muualla.