YKSIKÄTISET ROSVOT


HEDELMÄPELIEN KEHITTYMINEN

Väitetään, että ensimmäisen kolikkoautomaatin valmisti kreikkalainen tiedemies Hero, vuonna 215 ekr. Automaatti sijaitsi eräässä temppelissä Alexandrian kaupungissa, Egyptissä, ja siitä pystyi ostamaan lirauksen pyhää vettä. Kone oli kuitenkin varsin yksinkertainen, kuten muutkin sen jälkeen tunnetut varhaiset automaatit, ja kesti yli kaksituhatta vuotta, ennenkuin mekaniikka oli kehittynyt niin pitkälle, että voidaan puhua varsinaisista raha-automaateista.

Nykyaikaiset kolikoilla toimivat automaatit ovatkin olleet keskuudessamme vasta runsaat 100 vuotta. Varsinaisesti ala sai alkunsa Euroopassa, ja etenkin Englannissa, 1870-luvulla. Automaattien valmistus lähti kovaan nousuun 1880-luvulla, kun joukko englantilaisia, saksalaisia ja muita eurooppalaisia keksijöitä lähti Amerikkaan vauraamman elämän toivossa, ja vei mennessään tietotaitoa uudesta teollisuusalasta. Siitä lähtien U.S.A on ollut kiistatta kehityksen johtava maa. Vain japanilaiset ovat toisinaan pystyneet panemaan jenkeille kampoihin lähinnä video-pelien saralla.

Ensimmäiset koneet olivat viihdeautomaatteja, joissa esimerkiksi nukke-hahmo liikkui lasin takana samalla, kun soittorasiasta kuului musiikkia. Myös erilaiset voimienkoetuslaitteet olivat alkuvaiheessa hyvin suosittuja. Näitä olivat mm. puristusvoimatesteri ja puhallusvoimatesteri, joka tosin kiellettiin tuberkuloosivaaran vuoksi. Ehkäpä omalaatuisin testeri oli automaatti, joka antoi käyttäjälleen sähköshokkeja tämän pitäessä kiinni metallisista kahvoista. Koneen väitettiin parantavan mm. päänsärkyä ja reumatismia.

"Noughs and Crosses" yksikätinen rosvo, Englanti, 60-luku

Kuvassa on mekaaninen hedelmäpeli. Mekaaniset laitteet ovat kaikkein halutuimpia keräilijöiden joukossa. Kallein on Charles Feyn rakentama Liberty Bell, josta nettoaa noin miljoona markkaa, jos sellaisen sattuisi myymään. Tyypillinen hinta yksikätisille liikkuu kuitenkin tuhansissa markoissa.

Ensimmäiset voittoja maksavat raha-automaatit on tehty tiettävästi vuonna 1889. Nämä ns. 3-1-automaatit maksoivat ulos vain kolme kolikkoa, mikäli pelaaja sai voiton. Sen voitonmaksujärjestelmä oli hyvin yksinkertainen. Muunkinlaisia rahapelejä toki tehtiin runsaasti, mutta useimmat niistä eivät kyenneet automaattiseen voitonmaksuun. Se tapahtui tiskin takaa automaatin pitäjän toimesta, ja siksi tällaisia pelejä kutsuttiin nimellä myynninedistäjät (trade stimulator). Voittoja maksavia koneita amerikkalaiset kutsuvat nimellä slot machine. Englantilaiset taas puhuvat hedelmäpelistä (fruit machine) kuten mekin.

Yksikätinen rosvo syntyi Californiassa 1890-luvun lopulla varsinkin kolmen saksalais-syntyisten miesten keksintöjen pohjalta. Gustav Schultze kehitti pelin, jossa pystysuoraan asennettu rulettipyörä lähti liikkeelle, kun asiakas laittoi koneeseen panoksen ja käänsi kahvasta. Gustave Hochriem kehitti samanlaiseen peliin hyvin monimutkaisen automaattisen voitonmaksujärjestelmän. Nämä laitteet seisoivat lattialla, ja olivat kooltaan melkein kaapin kokoisia. Ne olivat upeasti koristeltuja, ja voittivat suosiossa kaikki siihen asti kehitetyt laitteet. Nämä pelit olivat ensimmäisiä täysverisiä peliautomaatteja.

Varsinaisena yksikätisen rosvon isänä pidetään kuitenkin Charles Fey- nimistä keksijää, joka rakensi ensimmäisen "nykyaikaisen" rosvon, jossa kolme rullaa lähtee pyörimään kahvasta vetämällä. Tällaisia pelejä oli jo markkinoilla muutamia vuosia, mutta ne eivät pystyneet maksamaan voittoja. Feyn oivallus oli nimenomaan yhdistää laitteeseen automaattinen voitonmaksu, mikäli rullien kuvio on oikea. Ulkonäöltään Feyn kone on täysin nykyisten bandiittien kaltainen, ja mekanismikin säilyi periaatteeltaan hämmästyttävän samanlaisena seuraavat 60 vuotta. Tämä tekeekin mekaanisten bandiittien harrastamisen erittäin miellyttäväksi. Jos nimittäin osaa huoltaa yhden ainoan 1900...1960 välillä valmistetun yksikätisen, osaa melko varmasti huoltaa myös muut.

Yksikätisen rosvon koneisto

Kuvassa on mekaanisen yksikätisen rosvon sisuskalut. On hämmästyttävää, että koko laite toimii pelkkien jousien ja rattaiden avulla. Tämä on ollut aikanaan insinööritaidon huippua. Laite näyttää monimutkaiselta, mutta onneksi saatavilla on erittäin havainnollisia kirjoja, jotka kertovat juurta jaksain toimintaperiaatteen. Jopa tämän nettisivun tekijä oppi korjaamaan omat laitteensa.

Laitteen kolme voittorullaa on kytketty sisäkkäisiin akseleihin, jotka on kiinnitetty rullien oikealla puolella oleviin pystysuuntaisiin metallilevyihin, yksi rulla kuhunkin levyyn. Levyt ovat avaintekijä voittojen määräytymisessä. Niihin on porattu satunnaisiin kohtiin pyöreitä reikiä. Yksi reikä tarkoittaa aina yhtä rullassa olevaa hedelmän kuvaa. Reikien etäisyys keskipisteestä kertoo, mikä hedelmäsymbooli on kyseessä.

Tarkkaa vuosilukua, milloin Fey rakensi ensimmäisen koneensa, ei tiedetä, mutta se ajoittuu vuosien 1899 ja 1905 väliin. Kone sai pelaajien varauksettoman suosion, mutta kappalemääräisesti niitä oli markkinoilla vähän, koska Fey suostui pelkästään vuokraamaan niitä. Eräänä yönä yksi laite kuitenkin varastettiin saluunasta kilpailijoiden toimesta, jonka jälkeen useampi valmistaja toi markkinoille omat jäljitelmänsä. Tämän jälkeen laitteen voittokulkua ei ole pysäyttänyt mikään, vaikka sitä on erilaisten moralistien taholta toden teolla yritetty.

KIELTOLAKEJA JA LAIN KIERTOA

Vaikka pelaajat ottivat laitteen lämpimästi vastaan, niin poliitikot ja muut hihhulit eivät. Itse asiassa koko USA:n peliautomaatti historia on ollut jatkuvaa kädenvääntöä siitä, pitääkö automaatit kieltää, vai ei. Kaikki sosiaaliset ongelmat yritettiin vierittää peliautomaattien syyksi, ja poliitikot keräsivät helppoja irtopisteitä. Iso kasa komeita automaatteja tuomittiin romutettavaksi, tai ne kipattiin kylmästi mereen.

Yleensä laitevalmistajat ovat olleet aina pari askelta lakia edellä, ja nerokkaita tapoja kulloistenkin lakien kiertämiseen keksittiin runsaasti. Helpoin tapa oli tietysti käyttää sellaisia bandiitteja, joissa ei ollut automaattista voitonmaksua. Ne olivat siis nimellisesti "viihdepelejä", vaikka voitot maksettiinkin tiskin alta käteisenä tai tavarana. Eräissä koneissa voitot maksettiin vapaapeleinä. Käytännössä pelipaikan hoitaja nollasi koneen pelin jälkeen, ja maksoi "vapaapelit" rahana.

Peleihin saatettiin asennettiin myös nappulat, joilla pelaajat pystyivät pysäyttämään pyörivät rullat. Tämä teki laitteista valmistajan mukaan taito-, eikä onnenpelejä. Jotkut laitteet saattoivat antaa jokaisella pelillä pienen nimellisen voiton, toiset taas palauttivat kaikki rahat, mikäli kymmenellä kahvanväännöllä ei tullut voittoa. Eräät mallit toimivat puolestaan pelipaikasta ostettavilla rahapoleteilla, eikä varsinaisella rahalla. Jotkut mallit taasen rakennettiin tahallaan niin pienikokoiseksi, että ne oli helppo kätkeä, mikäli viranomainen tuli vierailulle. Nerokkain idea oli käännettävä läppä, joka sai pienen peliautomaatin näyttämään erehdyttävästi radiolta.

Voittojen tunnistaja

Kuva on koneiston oikealta puolelta viistosti takaapäin. Kuvassa näkyy ritilän keskellä tunnistesormet, jotka lukevat pelin jälkeen, tuliko voittoja vai ei. Kun kahvaa käännetään, sormet nousevat irti metallilevyistä. Kun rullat pysähtyvät, jouset palauttavat sormet takaisin. Mikäli sormen kohdalla on reikä tarpeeksi monessa levyssä, niin sormet pääsevät työntymään levyjen läpi, ja vapauttavat voittorahat.

Kuvan pelissä on vain kaksi tunnistesormea, koska vain ristit tai palkit antavat voittoja. Perinteisessä hedelmäpelissä on useampi voittoja tarjoava symbooli, joten sormia on silloin vastaavasti enemmän. Tämänkin koneen voisi helposti päivittää "tavalliseksi" hedelmäpeliksi muutamalla lisäosalla.



Suosituin tapa kiertää lakia oli kuitenkin naamioida laitteet myyntiautomaateiksi. Pelien kylkiin asennettiin lisälaite, joka pudotti joka kerta ulos pakkauksen purukumia, kun peli käynnistettiin. Jos laite sattui hyvää hyvyyttään maksamaan voittoja, niin sillä oli tietenkin määrä ostaa lisää karkkeja koneesta!

Vielä nykyisinkin automaateissa esiintyvät hedelmä-symboolit (mm. sitruuna, kirsikka, luumu, appelsiini) ovat tätä perua. Ensimmäisissä automaateissa symboolit olivat nimittäin tähtiä, hevosenkenkiä, kelloja tai jopa pelikorttien merkkejä. Tilanne muuttui heti, kun rosvot naamioitiin myyntiautomaateiksi. Hedelmäsymboolit kuvasivat alunperin laitteessa olevien purukumien maku-vaihtoehtoja. Väitetään, että purukumiteollisuus lähti voimakkaaseen kasvuun pelkästään yksikätisten rosvojen ansiosta. Myöhemmin purukumi tosin korvattiin pakkauksella minttukarkkeja, mutta idea säilyi aina toisen maailmansodan paikkeille.

Ällistyttävimmän keinon kiertää lakia keksi Mills Novelty Company, joka laittoi erään malliinsa maksamaan voitot vasta seuraavalla kahvan vetäisyllä. Pelihän ei tietenkään ollut onnenpeliä, kun kone ystävällisesti ilmoitti etukäteen, tuleeko pelaajalle voitto vai ei. Käytännössähän tämä tietenkin tarkoitti vain sitä, että pelaajat ikäänkuin pelasivat yhden kierroksen viivästettynä. Tuskinpa moni jätti peliä kesken tietäessään, että seuraavalla kerralla tulisi varma voitto.

Rullien pysäytys

Kuva on viistosti koneen edestä vasemmalta puolelta. Keskellä näkyvät vivut pysäyttävät rullat, kun ne osuvat kunkin rullan hammaspyörään. Itse vipuja ohjataan yhdellä ainoalla akselilla, joka ei näy kuvassa.



Yksikätiset rosvot meinasivat lopulta kuolla sukupuuttoon, kun kongressi sääti vuonna 1951 lain, joka käytännössä kielsi kaikki pelit muualla kun Nevadassa. Automaattiteollisuus jäi henkiin lähinnä Las Vegasin ja Renon ansiosta, ja 60-luvulla tulikin suurin tekninen mullistus, mitä on tapahtunut koskaan yksikätisten rosvojen historiassa: Pelit sähköistyivät. Ennen 60-lukua laite toimi pelkällä jousivoimalla, jos ei lueta mukaan laitteiden koristevaloja. Sähköistys ei koskenut pelkästään pyöriviä rullia. Myös voitonmaksu muuttui moottorikäyttöiseksi, ja mekaaniset rahalukot muuttuivat elektronisiksi. Nykyään toimintaa ohjaa mikroprosessori. Esimerkiksi laitteen palautusprosentti voidaan ohjelmoida kylmän rauhallisesti tietokoneista tutuilla dippikytkimillä, ellei sitten jopa datalinjaa pitkin suuren kasinon valvomosta.

Rahalukkoja

Rahalukko pitää huolta siitä, että laite hylkää kaikki väärät kolikot, prikat ja estää laitteen käytön muilla kepulikonsteilla. Kuvassa vasemmalla on perinteinen, mekaaninen rahalukko. Tällaisia on vieläkin käytössä monissa myyntiautomaateissa ja viihdepeleissä. Sen pahin puute on, että laite hyväksyy vain yhtä kolikkoarvoa. Mekaaninen rahalukko saattaa olla hyvin monimutkainen laite. Rahan tunnistaminen perustuu kolikon paksuuteen, halkaisijaan ja painoon.

Oikealla on sähköinen rahalukko. Se tunnistaa kolikon esimerkiksi induktanssin ja vastusominaisuuksien mukaan. Rahalukko on helposti ohjelmoitavissa mille tahansa maailmassa käytetylle kolikolle, ja samalla rahalukolla voidaan tunnistaa useampia eri kolikkoarvoja. Hyväksytty luku antaa rahaa vastaavan signaalin pelin muulle elektroniikalle. Hylätty raha tulee ulos eri aukosta kuin hyväksytty, ja se ohjataan palautuskaukaloon. Sähköinen rahalukko tukkeutuu melko harvoin, mutta se on myös huomattavasti kalliimpi kuin mekaaninen.

PELIEN VALMISTAJAT

Edellä mainittiin, että Charles Fey valmisti ensimmäiset nykyaikaiset hedelmäpelit. Fey ei ollut kuitenkaan suurin valmistaja. Suurin ja kaunein oli Mills Novelty Company, joka valmisti myös muita kolikkoautomaatteja. Yrityksen ensimmäinen malli ilmestyi vuonna 1909. Toinen kuuluisa valmistaja oli Tom Watling. Kauneimmat mallit valmisti kuitenkin Caillen veljekset Adolph ja Arthur. Caillen laitteet ovat erittäin suosittuja keräilijöiden keskuudessa. Caillet ovat mukana jopa eräässä Lucky Luke-seikkailussa. Tarina on mainio, vaikka ei olekaan kovin todellisuuspohjainen.

Muita merkittäviä valmistajia olivat Pace, Jennings, myös jukeboxeja valmistanut Rock-Ola, A.B.T. Manufacturing, minikokoisia laitteita valmistanut Groetchen, Buckley, sekä lukuisa joukko pikkuvalmistajia. Näille kaikille on kuitenkin yhteistä se, että yrityksiä ei ole enää toiminnassa. Automaattien kieltolaki vuodelta 1951, ns. Johnson act, kävi suurimmalle osalle yrityksiä kohtalokkaaksi. Nykyisin markkinoita hallitsevat Ballyn ja IGT:n kaltaiset yritykset, jotka lähtivät nousuun sähköisten bandiittien aikakaudella.

Ulkoisesti eri valmistajien mallit saattavat olla hämäävän samanlaisia keskenään. Alkuaikoina laitteet saattoivat olla toistensa suoria kopioita. Oli myös tapana, että joku valmistaja teki johonkin suosittuun, toisen valmistajan tekemään laitteeseen teknisen päivityksen, ja myi sitten laitteen eteenpäin omalla nimellään. Siksi joidenkin laitteiden tunnistaminen on vaikeaa. Onneksi maailmalla on julkaistu useita hyviä pelkästään yksikätisiin rosvoihin keskittyneitä kirjoja, joissa on satoja havainnollisia värikuvia. Ohessa on suositeltava lista aihepiiristä kiinnostuneille:

Marshall Fey: Slot Machines - The first 100 years. Tämä on paras yksikätisiä rosvoja käsittelevä kirja, mitä on koskaan kirjoitettu. Kirjoittajan isoisä on kaiken lisäksi se kuuluisa Charles Fey, joka keksi koko laitteen. 258 sivua

Richard M. Bueschell: Collector's Guide to Vintage Coin Machines. Sisältää satoja valokuvia, myös muun tyyppisistä kolikkoautomaateista. Erittäin mielenkiintoinen perusteos. 220 sivua.

Richard M. Bueschell: Vintage Trade Stimulators & Counter games. Edellisen kirjan jatko-osa, sadoittain lisää automaatteja. 264 sivua.

Robert Geddes & Daniel Mead: Owner's Pictorial Guide for the Care and Understanding of the Mills Bell Slot Machine. Yksityiskohtainen opaskirja mekaanisen hedelmäpelin toimintaperiaatteesta. Sisältää satoja kuvia ja piirroksia. Tämä on pakkohankinta jokaiselle omaa laitetta ostavalle. Myös muista merkeistä on saatavissa vastaava kirja, mutta tämä antaa parhaat pohjatiedot muitakin malleja ajatellen. 150 sivua.

Dieter Ladwig: Slot Machines. Kirja on melko edullinen, ja sisältää isoja, hienoja värikuvia. 80 sivua.

Hopperi

Vanhat mekaaniset pelit pudottivat koko voittosumman yhdellä kilauksella. Isojen voittojen maksaminen oli erittäin hankalaa. Ensimmäinen elektromekaaninen hedelmäpeli ilmestyi vuonna 1964. Siinä oli myös voitonmaksu sähköistetty laitteella nimeltä hopperi. Sellainen löytyy nykyään lähes jokaisesta voittoja antavasta peliautomaatista.

Hopperissa on iso kulho, jossa kolikot voivat olla sikin sokin. Kun voitto tulee, alkaa sähkömoottori pyörittämään isoa metallilevyä, jonka päällä kolikot makaavat. Kolikot tarttuvat levyssä oleviin aukkoihin, ja ne sylkäistään yksi kerrallaan ulos laitteen poistoaukosta (kuvassa näkyvä sininen osa). Mikrokytkin tai muu anturi antaa pulssin ohjauselektronikalle jokaisesta ohi menneestä kolikosta. Hopperin moottoria pyöritetään siis niin kauan, kun ulos on virrannut haluttu määrä kolikoita. Hopperin hyviä puolia on se, että se pystyy sylkäisemään kolikoita myös ylöspäin. Täten laite voidaan sijoittaa automaatin pohjalle.


LAS VEGAS

Yleinen maallikkojen harhaluulo on se, että yksikätiset rosvot on kehitetty Las Vegasissa, ja kaupunki olisi ollut johtava uhkapelipaikka iät ja ajat. Itse asiassa vuosisadan alussa Las Vegasissa oli pelkkää autiomaata, ja sen asukkaina vain kaktuksia ja käärmeitä. Nevadassa oli muutenkin voimassa hyvin tiukka, uhkapelin kieltävä lainsäädäntö. Las Vegas syntyi vasta 1905, kun alueen läpi vedettiin Californiaan vievä rautatie. Ensimmäiset pelipaikat siellä avattiin vasta 30-luvun alussa, kun uhkapelikielto kumottiin. Silti kaupunki oli pahainen käpykylä verrattuna Renoon, joka oli tuolloin johtava pelipaikka.

Kaikki tämä muuttui, kun vain 30 mailin päähän Las Vegasista alettiin rakentamaan jättimäistä Hooverin patoa, jonka oli tarkoitus säädellä Grand Canyonin läpi virtaavaa vettä. Vuonna 1937 valmistunut pato oli suuri työmaa, ja sen 5000 rakennusmiestä tarvitsi majoitukset, palvelut ja tietysti huvituksia iltaisin ja viikonloppuina. Kaupunki vaurastui ja kasvoi, mutta vielä silloinkaan Las Vegas ei ollut valtakunnallisesti erityisen merkittävä pelipaikka. Ensimmäiset suuret pelikasinot rakennettiin vasta 1940, mutta sodan jälkeinen kasvu antoi jo viitteitä tulevasta

Vuonna 1951 Yhdysvalloissa tuli kuitenkin voimaan erittäin tiukka laki, joka kielsi totaalisesti peliautomaattien käytön, hallussapidon ja valmistuksen. Vain Nevada jäi kaukoviisaana lainsäädännön ulkopuolelle, jolloin se oli äkkiä ainoa paikka koko maassa, jossa pelaaminen oli sallittua. Las Vegas, ja muut Nevadan isot pelikaupungit lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun. 50- ja 60-luku olivatkin kasinoiden nostalgista kulta-aikaa, jolloin kaupunkeihin rakennettiin kilpaa toinen toistaan upeampia ja isompia hotelli-kasinoita.

Tämä oli myös mafian kulta-aikaa. Väitetään, että rikollisjärjestöt hallitsivat tuolloin suurinta osaa Las Vegasin uhkapelitoiminnasta. Tähän oli yksi vahva lainsäädännöllinen syy: Suuryhtiöt eivät saaneet omistaa lainkaan pelikasinoita. Laki muuttui vasta 70-luvun alussa, ja nykyään Vegasin merkittävimmät kasinot ovatkin isojen pörssiyritysten omistuksessa. Mafian valta alkoi tosin jo muutenkin murentua 60- luvun lopulla, eikä sillä ole enää mitään tekemistä osavaltion uhkapelitoiminnan kanssa.

MODERNI HEDELMÄPELI

Video-hedelmäpeli

Video-hedelmäpelit ovat tulleet viime aikoina erittäin yleisiksi. Voisi sanoa, että ne ovat tavallisia videopelejä, joihin on yhdistetty voitonmaksukoneisto. Hedelmärullat pyörivät pelkästään koneen näytöllä. Laitteet eivät silti ole yhtään huonompia peliautomaatteja kuin elektromekaaniset vastaavat, joiden rullat ovat myöskin pelkkää kosmetiikkaa.

Nykyiset yksikätiset rosvot ovat täysin sähköistettyjä ja prosessoriohjattuja. Niillä ei ole juuri muuta yhteistä mekaanisiin esi- isiinsä kuin ulkonäkö. Esimerkiksi pyörivät rullat toimivat stepperimoottoreilla. Ne toimivat pelkkinä näyttötauluina pelaajalle. Rullien asento arvotaan prosessorin muistissa jo ennen niiden pysähtymistä, ja moottorit pysäyttävät ne haluttuun kohtaan.

Erilaiset video-hedelmäpelit ovat nykyään hyvin suosittuja. Ne ovat aavistuksen verran halvempia valmistaa, kuin rullanäyttöiset koneet. Lisäksi videonäyttö mahdollistaa peliä koskevan informaation näyttämisen samalla ruudulla. Se voidaan myös emolevyä vaihtamalla muuttaa täysin toisentyyppiseksi peliksi.

Kuvan videonäyttöinen yksikätinen rosvo on tyypillinen lajinsa edustaja. Siinä voi asettaa panoksia, pysäytellä rullia ja tuplata voittoja aivan kuten missä tahansa perinteisessä laitteessa. Lisämausteena on se, että kuvaruutuun ilmestyy tuplauksen ajaksi hemaiseva typykkä, joka vähentää joka kerta vaatteitaan, kun tuplaus onnistuu. Tämä houkutteleekin pelaajaa jatkamaan tuplaamista, toiveenaan saada kaikki vaatteet pois. Viisas pelaaja ei kuitenkaan ikinä yritä tuplata voittoaan, koska onnistumisen todennäköisyys on aina alle 50%. Itse asiassa myös tuplauksen palautusprosentti on säädettävissä koneen sisällä olevilla dippikytkimillä.

Kuvan yksikätinen rosvo sisältää pääpiirteissään seuraavat osat:

Video-hedelmäpeli avattuna

Kuvassa on ylempänä oleva automaatti avattuna. Monitorin yläpuolella olevassa lukitussa tilassa on emolevy, joka ohjaa koko laitteen toimintaa. Alimpana, rahakaukalon takana, näkyvä musta mötikkä on hopperi. Ovessa on vasemmalla rahalukko (keltainen osa). Keskellä näkyvät käyttäjälle tarkoitetut painonapit, sekä kaiutin ja äänikortti.



Pääsivulle